Mukavinta on ollut havaita, että foorumilla on ihan mukavia keskustelukumppaneitakin.Hymy


Mutta sitten vakavampiin asioihin, sillä ongelmanahan oli moderointi, eivät muut henkilöt.

Tullessani lenkiltä tänään lueskelin huomisen kemian labrojen töitä etukäteen, ja siinä samalla tajusin kuinka oudolta se Veljesseuran maailma tuntuu. Se tuntuu jopa sairaalta.
Piiri on pieni ja sisäänpäin kääntynyt, sanomiset säädellään tarkkaan, negatiiivisten tunteiden ilmaisu ei ole sallittua, vittuilu on sallittu joillekin muttei suinkaan kaikille, moderointi odottaa nöyristelevää asennetta, toisinajattelijat savustetaan ja jos se ei onnistu, heidät bannataan.
Totta kai nuori ikä tekee ja vallankahva, joka on selvästi liikaa, liian varhain ja liian nopeasti.


Tuleeko mieleen mitään? Minulle ainakin nousee kuva siitä, että entisten todistajien tavat ovat siirtyneet mukana uuteen paikkaan, ja nyt on vain saatu itselle se asema, missä  oltiin aikoinaan kun tuli lähdettyä tai lähtö todistajien parista. (Ei siis ole ollut mahdollista itse vaikuttaa tarpeeksi asioihin)
Todistajistahan kastetun on aika vaikea poistua kunniallisesti, koska myös itse eronnutta tulee kohdella kuin erotettua. Lisäksi karttamismenettely tuottaa ikävää jälkeä, kun osa todistajista ottaa kirjaimellisesti tuon karttamiskäskyn ja ei ole tekemisissä edes lapsensa kanssa.
Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia tolvanoita.

Mutta siihen veljesseuran vertaistukeen. Mitä on vertaistuki jossa vaaditaan henkilö haukkumaan todistajat pystyyn jottet joudu itse mollatuksi? Onko se oikeaa vapautta?
Vai onko tarkoitus pitää lähteneiden olo "kotoisana"? Ettei tule liikaa vaivaa itsenäisestä ajattelusta ja vapauden tunteesta. Onhan se mukavaa kun on tottunut siihen, että aina joku toinen kertoo sinulle mitä sinun tulee ajatella. Se vain ei sovi kaikille exillekään.

Erikoista on myös tiukka rajaaminen keskustelun aiheista. On ymmärrettävää ruotia todistajien näkemyksiä, jotta totuus niistä selviäisi, mutta kyllä niitä muitakin näkemyksiä olisi samalla hyvä miettiä. Osa existä kun varmasti uskoo edelleen jumalaan, vaikkei haluakaan enää koskaan liittyä mihinkään seuraan. Eivätkö he saa keskustella omista näkemyksistään muuta kuin keskenään?
Ehkä tällaiselle yleisfoorumille olisi tilausta, mene ja tiedä.

Olen vakuuttunut siitä, että että jos olisin liittynyt vastaavalle islaminuskoisten foorumille, olisin lentänyt sieltä ulos yhtä nopeasti. Sama asenne: joko olet meidän puolellamme tai olet meitä vastaan. Välimuotoja ei sallita.

Kuka antaa vertaistukea Veljesseuran uhreille?