Viimeisin vastustajien tuunaustempaisu on jo sitä luokkaa, että se ehdottomasti vaatii blogitilaa. Jt-palstalle ilmaantui aloitus, jossa lukee seuraavaa:

"Seura odottaa rahaa kaikkein köyhimmiltäkin

"Olipa taloudellinen tilanteemme millainen hyvänsä, arvostus saa meidät antamaan varojamme Valtakunnan etujen hyväksi auliisti omasta tahdostamme eikä sen mukaan, mitä sattuu jäämään yli." (Valtakunnan Palveluksemme, joulukuu 2011 s. 2)

"tiedämme, että niitä, jotka ’kunnioittavat Herraa antamalla varoistaan’, siunataan." (Vartiotorni 15. tammikuuta 1992, s. 19)...

..."

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10330866


Aloitus oli hyvin vieras siihen nähden mitä itse olen joskun todistajien parissa kokenut, joten se pisti väistämättä silmään.
Ryhdyin peräämään koko asiayhteyttä tekstiin, joka oli saanut alkunsa, kuinkas muuten, veljesseuran foorumilta:

http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?t=4445


Jostain kumman syystä ei koko tekstiä tuntunut löytyvän, onneksi sain sen eräältä todistajalta, ja se kuuluu näin:
******************************************************************************
"Kysymyspalsta

Mikä ratkaisee, jätämmekö jollekulle kirjallisuutta?

Avainseikka on puhuteltavan kiinnostus. Jos hän ilmaisee aitoa kiinnostusta voimme jättää hänelle lehdet, kirjasen, kirjan tai jonkin muun julkaisun. Tämä pätee, vaikka puhuteltavalla olisi varaa antaa vain pieni lahjoitus maailmanlaajuiseen työhön tai vaikka hän ei voisi antaa mitään (Job 34:19; Ilm. 22:17). Emme toisaalta jättäisi arvokkaita julkaisujamme sellaiselle, joka ei arvosta niitä (Matt- 7:6).

Miten kiinnostus voi ilmetä? Halukkuus keskustella kanssamme on hyvä merkki. Ehkä puhuteltava kuutnelee meitä, vastaa kysymyksiin ja ilmaisee mielipiteensä. Raamatun lukemisen seuraaminen osoittaa hänen kunnioittavan Jumalan sanaa. Usein on hyvä kysyä, haluaisiko hän lukea kirjallisuuttamme. Hyvä arvostelukysy auttaa julistajaa näkemään, onko toinen tosiaan kiinnostunut. Esimerkiksi kadulla todistettaessa ei olisi sopivaa jaella lehtiä, kirjasia tai kirjoja erotuksetta jokaiselle ohikulkijalle. Jollemme tiedä, onko puhuteltava kiinostunut, on parempi antaa hänelle kokouskoutsu tai traktaatti.

Myös sen määrän, jonka julistaja ottaa kirjallisuutta kirjallisuupöydästä, tulee perustua siihen, minkä verran hän tarvitsee sitä palveluksessa, ei siihen, paljonko hän voi antaa lahjoituksia. Lahjoituksilla ei vain makseta kirjallisuutta, vaan niillä tuetaan kaikkea maailmanlaajuista saarnaamistoimintaamme. Olipa taloudellinen tilanteemme millainen hyvänsä, arvostus saa meidät antamaan varojamme Valtakunnan etujen hyväksi auliisti omasta tahdostamme eikä sen mukaan mitä sattuu jäämään yli. (Mark. 12:41 - 44; 2. Kor. 9:7). Tämä saa meidät myös ottamaan kirjallisuutta vain sen verran kuin tarvitsemme, niin ettemme tuhlaa teokraattisia varoja.
"

******************************************************************************

Lihavoitu teksti edustaa asiayhteydestään lainattua tekstiä ja on oma korostukseni.
Kyseessä on siis kirjallisuuteen liittyvä asia, ei mikään seuran kaikille esittämän vaatimus rahan tarpeesta. Eikä se sellaiseksi muuta, vaikka se koetetaan sellaisena esittää. Jostain syystä jankutus tuntuu olevan ainoa keino koettaa puolustaa omaa töpeksintää. Sitä aiheen lanseeraaja koettaa parhaansa mukaan käyttää toisessa aiheeseen liittyvässä aloituksessa:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10334752

Oma mielipiteeni on, että kökösti kirjoitettu lause keskellä kirjallisuusasiaa on vain jonkinlainen hätähuuto, ilmeisesti seuralla on ollut tavallista enemmän menoja, eikä tuhlaamiseen ole varaa. Näin ollen ne, jotka ovat ottaneet lehtiä turhaan tai sen verran kuin ovat lahjoittaneetkin, saavat nyt muikkarin menettelystään.
Selvää tietysti on, että salit ja kirjapainot vaativat varoja toimintaan ja ylläpitoon.

JOS tarkoitus olisi ollut rehellisesti tuoda asia esiin, se olisi tuotu koko kontekstissaan ja sitten ryhdytty esittämään, että asia sisältää muutakin kuin lehtiasiaa. Sen sijaan mitään ei tapahtunut ennen kuin sain koko tekstin muualta. Sen jälkeen alkoi syyttely ja selittely.
Tämä on kyllä selkeimmästä päästä oleva esimerkki siitä, miten veljesseura tukee asiayhteydestään irrotettujen lauseiden liittämistä uuteen ympäristöön, ja selvä esimerkki siitä, että veljesseuran tuottama tieto ei ole suinkaan aina rehellistä, lisäksi se on usein vinoutunutta ja esittää asiat todistajille mahdollisimman negatiivisessa valossa.