Yli vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut blogiin sen aiheesta. Tänä aikana veljesseuran foorumi on saanut uuden näkyvän osion, tarkoituksenaan Vertaistuki. Pikainen vilkaisu osoitti, että kesän jälkeen kerääntyneiden viestien määrä on suhteellisen pieni. Alueella on varmasti omat ongelmansa, joka vaikuttaa asiaan. Jokainen veljesseuraan tutustunut tuntee yleensä myös paineen siitä miten foorumilla saa kirjoittaa, mikä rajoittaa tilannetta vielä lisää.

Ikuisuusaihe foorumilla vaikuttaa olleen myös tavalla tai toisella muiden uskontokuntien julistajat. Tunnetusti erityisesti hurmokselliset ja karismaattiset suuntaukset ovat innolla "todistamassa" uskostaan, ilman että kuitenkaan katsovat olevan tarpeellista antautua todelliseen dialogiin itse aiheesta. Foorumilla on kapinoitu liiallista ateismia vastaan, käytännössä siis Suomi24:n Jt-palstalla anonyymisti. Tämähän kertoo edelleen veljesseuran ylläpidon kyvystä hoitaa ongelmat omalla saitillaan.
Kieltämättä henkilökohtainen uskontokeskustelu on aihe, johon olen itsekin kiinnittänyt huomiota lukuisia kertoja. Kuitenkaan en usko oikeasti olevan kenenkään etu sallia puhdas julistaminen foorumilla, eikä sitä varmasti sallittaisikaan. Saamme S24:n Jt-palstalla "nauttia" tästä onnesta jo aivan riittämiin. Missä sitten menee julistamisen ja esim. omista uskomuksista pohtimisen tai keskustelun raja? Veteen piirretty viiva, jonka paikka löytyy yleensä viimeistään silloin, kun yksilö kerta toisensa jälkeen toistaa samaa asiaa saamistaan selvistä vastatodisteista huolimatta?
Entisellä todistajalla voi olla tarve keskustella uskon asioista, mutta se ei tarkoita sitä, että hurmoksellisilla julistajilla on oltava esteetön alusta painostaa ja hokea uskomuksiaan aivopesutyylillä, jossa haukutaan ja nimitellään sekä arvostellaan toisen henkilön moraalia sen perusteella miten myötämielinen ja vastaanottavainen hän on esitetyille uskonnollisille näkemyksille.